ISAKSSON: Mene sinun rauhaasi, mamma, ja muista, on ensimmäinen pikari tuskan ja tarpeen —
VILLE: Ja pikari toinen on terveyden lähde, se tyhjennä huoleti kotiväen nähden.
ISAKSSON: Mut' jos mulle kiusaaja tois' pikarin vielä: "En huoli, vie pois se", ma huudan.
VILLE: Näin synnin mä voitan ja olla koitan, ettei tule häpiä ja olo on kepiä —
SERUKKA: Kun Aappokin on herra.
VILLE: Herrojahan tässä ollaan itsekukin, mammakulta.
Serukka poistuu ovelta.
VILLE (leikkisästi): Vai onko herraa, joka on herrempi minua, rikasta, joka on rikkaampi?
ISAKSSON: "Niinkuin savu tuuless' hajoo, kunnia ja korkeus, äkist' käsist' poijes vajoo tavara ja rikkaus." Vaan mitäs sinä, kun sinun rikkautesi ei ole näitä maallisia, mikäs niitä hävittää taitaa.
VILLE: Totta sanot vaikka piloillasi. Enkös ole rikas? Kukas voi riistää minun omaisuuttani, näitä päiviäni, näitä ilojani? Eikö ole tuolla metsät kuin parhaat riista-aitat, eikö järvet kalaa täynnä? Ota mitä tahdot, vaan etpä tahdo, suotta et tätä elinaikaasi ahnehtimalla pilaile. Kenen sanot sinä vielä maailman olevan? Eikös tämä ole meidän?