HILDA: Mitään ei ihminen tiedä.
KATTAISKA: Kas niin, siinäpä on oikea ihminen, niin pitääkin ajatella, nöyrästi vain (pahaa tarkoittavasti), sillä ei täällä toinen toistaan petä. Onko pappa rikaskin?
HILDA: Mitäpäs sillä tiedolla tekisitte?
KATTAISKA: No, kun ihmettelen, oletko lintu vai kala, kun tuollaiseen mökkiin naitiin kuin Vehvilään.
HILDA: Mutta jos menisikin suurempaan, hoviin sellaiseen, johon muutkin pyrkivät.
KATTAISKA: Ahaa, vai sitä ne nyt, sitä pelkäsinkin, kun Mäkeläiset tuossa supattelivat — mutta ehei — ei variksenpelätit tämän kylän akkoja peloita.
KALLE (ovesta): Sika.
KATTAISKA: Mitä?
KALLE: Mäen suuri sika on taas emännän pellossa.
KATTAISKA (kaapaisee hameitaan, lähtee kiireesti, ovessa kääntyy ja sanoo Hildalle): Kysynpä, tiedätkö, mikä oli puku ensimmäinen: ei se ollut kallis kiiltäväinen, Adam kantoi nahkoja. (Paiskaa oven kiinni.)