HILDA: Viinanpolttajoita.
JEREMIAS: Vastaatko puheesi, tyttö?
JAHVETTI: Vaiti poika. Leikkiähän se puhuu. Tämäpä nyt kiveräksi panihen. Mikä on, kun et kirjojasi uskalla tuoda, ja mikä on, kun et tuolla iällä jo muita ole saanut, tietäisi sen?
HILDA: Sulhasia olisin saanut vaikka kymmenen.
JAHVETTI: Vale tuli.
JEREMIAS: Vale ja aika pitkä.
HILDA (äkäisenä nousee ylös): Ja nyt minä sanon, etten ole tässä huutokauppatavarana huudettavana —
JAHVETTI (kieloitellen): Elä, elähän vielä. No, pannaan nyt niin, että tulet siihen meille nyt, niin annetaan ne kihlat rahassa?
HILDA: Jospa tämä sulhasmies on kovin — viaton?
JAHVETTI (naurahtaa): Viaton, viaton poikahan se on. Vaan pianhan siihen synnin tartuttaa, ja viallinen on silloin niinkuin muutkin.