"Hetaira! Ehkä olet oikeassa. Ja oletkin. Saat anteeksi!"
"Tietysti."
"Ja saat mennä!"
"Niinkuin vaadit."
"En — ajattelen, kun olet jo väsynyt."
"Kuten ajattelet." Hän painui Oliivian puoleen.
"Hyvää yötä!"
"Hyvää yötä." Oliivia ei nostanut katsettaan.
"Ja kiitos tästäkin illasta!"
Oliivia hymähti. Voi lähteä niin helposti hänen luotansa, voi jättää hänet, nyt, kun hän haluaisi pitää häntä! Eikö tuntenut sitä? Harvoin hän sitä niin halusikaan.