"Voi sinua sentään, luuletko saavas ha-ha-ha-haa — —"
TUONEN MAILLA
Kylmä tuuli törmäsi vastaan tuonen mustilla, jäisillä iljangoilla. Kuolema kajahutti kolkon, ilkkuvan naurunsa, joka peloittavina aaltoina levisi tuonen mustiin äärettömyyksiin.
"Ha-ha-haa, ei ainakaan tätä sielua kukaan suremaan jäänyt."
Se oli kurjan vangin sielu, jota hän nyt sylissään vei.
"Kuule, sielu, etkö ole nyt onnellinen, kun sinut elämän kurjuudesta vapahdin?"
"Voi, herra jumala, mitä sinä minulle tehnyt olet! Anna minulle elämäni takaisin! Minä en tahdo kuolla ja hävitä."
"Mitä sinä elämällä tekisit, johan kyllä tiedät, mitä se on."
"Voi, anna se minulle takaisin. Elämä, elämä! Minä tahdon elää ja nauttia!"
"Mutta sinähän kärsit siitä, eihän se yhtään nautintoa sinulle tuottanut. Muistelepas lapsuutesi kotia. Muistatko yhtään onnellista hetkeä sieltä?"