Niin sanoi eräs vanhempi vaimo, mutta tyttö ei vastannut mitään.
"Tokko sinä edes ajattelet?"
"Kyllähän minä ajattelenkin, ja ajattelen niinkin, että mitä Jumala on yhdistänyt, ei ihmisten pidä erottaman."
"Jumala, voi veikkonen, usko sinä niitä. Kylläpä sitten! Ihminen sitä itse vain tekee, minkä tekee. Älä sinä jätä sellaista Jumalan varaan, sanoisit sitten jäljillä olevasi."
"Mitäs minä itse, Hän johtakoon, kuinka parhaaksi näkee, Hänen tahtonsa se aina kuitenkin tapahtuu. Hänen on valta ja voima."
Ja Jumala kuuli sen ja se miellytti Häntä.
Ja Hän johti niin, että poika tuli ja otti ja vei tyttönsä ja he menivät naimisiin.
Mutta heistä tuli hyvin onnettomia. Mies joi ja rääkkäsi vaimoansa niin, että lapset syntyivät vaivaisina ja mielipuolina.
"Mitähän Jumalakin tarkoitti tuollaisia olentoja tänne luodessaan", ihmettelivät ihmiset.
Vaimo huokasi: