"Niin, mitä olen halunnut, miten kaukaa katsoen olin halunnut elämän elettävän."
"Kuinka?"
"Kuinka vapaat ihmiset sen ottaa voisivat — muut — elinvoimaiset —"
"Muut? Et itse?"
"En. Minun verilleni se ei sovi. Rakastan rajoja, sovinnaisuutta, muotoja, epävapautta. Muuten en jaksa —"
"Et jaksa. Tiedän sinut. Olet ihminen kuten muutkin."
AGNEETTA
Agneetta oli ystäväni, kuin oma sisareni — ei, hän oli kuin keväiset, hennot ajatukseni.
Minä rakastin häntä. Rakastan kaikkea luotua ja kaunista, mutta hänenlaistaan en ole vielä ketään nähnyt.
Muistan selvään, kun hän kerran tuli salaiselta matkaltansa. Kuinka hänen poskensa hehkuivat, silmänsä säteilivät!