JYNKKÄ: Kiitos kysymästä. Hyvin ovat. Paremmin vielä olisivat, ellei tämä nykyinen työkansa — (nousee ylös, ähkää) työkansa olisi —
TERESIA: Työkansakin on herännyt ja vaatimukset kasvaneet.
JYNKKÄ (kävelee): Niin näkyy kaikki kasvaneen. Ehkä olet sinäkin sen kasvamisen puolella?
TERESIA: En vastaan.
JYNKKÄ: Et vastaan? Vai et vastaan? Vaan minun, minun pitää olla vastaan. Jos en olisi vastaan, ei tätä kotia tässä olisi. — Vai et vastaan. — No niin. (Huutaa ovesta oikealle kiivaasti.) Eikö se aamiainen ala olla jo kohta valmis? Vai niin. Lähettäkää sana sitten tehtaalle tai konttooriin, että vieraita on tullut. (Katsoo toisesta ovesta.) Kas tohtori, huomenta, huomenta.
Tohtori Friman, kalpea, pitkänlainen mies, tulee sisään.
TOHTORI: En tiennyt, että on vieraita. Suokaa anteeksi. Tohtorinna on vihdoinkin tullut vanhaa kotiaan katsomaan.
Tervehtivät.
TERESIA: Vihdoinkinko?
TOHTORI: Vihdoinkin. Pitkien vuosien perästä.