EKBOMSKA (tuoden kupit): Jo toki ruttoisampi tavallaankin. (Kaataa kahvia?) Me siellä Miinan kanssa äsken pari kuppia härpättiin. Tuota, piti sanoakseni: Miina arveli, että joutaakohan se kauppias nyt hierottavaksi?
JYNKKÄ: Joutaapahan olla, tuumataan tuonnempana. Miten kuten sitten nähdään, ei tässä nyt, tuskin näinä päivinä ollenkaan, niille puuhille —
EKBOMSKA: Tehtaallako tulee kiireet vai sahalla?
JYNKKÄ: Niissäkin. Vaan ne nyt enemmän niinkuin perheelliset — joo, perheelliset olosuhteet kiinni pitelevät.
EKBOMSKA: Vai perheelliset. Eihän tuo Iisakki ole nyt pitkiin aikoihin hyvin pahasti juopotellut, paitsi tässä toissa päivänä. Ne tuolla kyökin rappusissa Eevertin kanssa yötäkin nukkuivat. Etteihän se nyt taas asioita liene sekoitellut?
JYNKKÄ: Ei, mitäpä se.
EKBOMSKA: Noo? Kukas?
JYNKKÄ: Ei kukaan. (Juovat kahviansa.) Vaan, Viina, eiköhän tuo olisi nyt aika jo ajatella meidänkin tuon nuoren sukupolven kohtaloita? Tokko tuota olet edes tyttärellesi Eliinalle sulhasta katsastanut? Eiköhän tuo olisi jo aika?
EKBOMSKA: Jo aika tavallakin. Ja jo olen vähän niinkuin katsastanutkin.
JYNKKÄ: Hee, vai olet. Ketä olet?