EKBOMSKA: Et minun kanssani. Etkä tyttöäni saa, et eläissäni.
HALLINEN: Hyvästi, Eliina. (Antaa kättä.) Matkustan, vaan tulen takaisin.
Menee.
EKBOMSKA: Mitä sinä itket, Eliina? Häpeätä tuo onkin. Kaikkea sitä pitää kuulla. Että vihkimättä. Onko Eevertti kummempaa kuullut?
EEVERTTI: Olen kummempaa nähnytkin.
EKBOMSKA: Ettäkö vihkimättä?
EEVERTTI: Niin.
EKBOMSKA: Vaan ettäkö julkisesti? Ei. Vihittiin minutkin ennen, ja niin on koko ihmispolvi vihitty aina Aatamista tänne asti. Eihän sitten koira koiran hännälle astu. Vaan olkoon. Ei sanaakaan tästä enää. Eliina, elä itke, kyllä minä sinulle toisen löydän. Kaikkiakin.
Menee papereineen oikealle. Eevertti työntää täyden pullon housuntaskuunsa, ottaa toisenkin ja menee. Eliina pyyhkii silmiään ja kerää laseja.
MIINA: Mitä sinä oikein itket?