EEVERTTI: Toinen. Kuori kuluu. Vaan sielu, Miina, syntymästä on sama.
MIINA: Ihminen on kuin tuo kukka. Se kukoistaa ja vihannoi vain kerran,
EEVERTTI: Kuin kukka on ihminen. Vaan pian se lakastuu ja maaksi maatuu. Siinä kaikki. Siinä koko elämän palkka.
MIINA: Siinä. Vaan olkoon. Huvittavaa kuitenkin.
EEVERTTI: Huvittavaa aikanansa.
MIINA: Huvittavaa he-he-hee.
EEVERTTI: Huvittavaa ha-ha-haa.
MIINA: Vaan kuule, kauppiaan vasen silmä jäi auki. Se toista perässään kutsuu. Kuolee joku.
EEVERTTI: Ole vaiti.
IISAKKI (nousten): Kuka kuolee?