MIINA: Kuka kuolisi. Kuolee kuoleva, elää elävä. Mistä unta näitte?
IISAKKI: Nukuinkos minä?
MIINA: Koko illan kuin tukki.
IISAKKI: Mikä päivä nyt on?
EEVERTTI: Nyt on ensimmäinen päivä.
MIINA: Toinen päivä.
IISAKKI: Mistä?
EEVERTTI: Siitä kun tulit täysi-ikäiseksi, poikani, ja holhoojasi pudisti maan tomut jaloistansa Miinan avulla.
IISAKKI (turruksissa, välinpitämättömästi): Niin, minä unohdin sen. Se se olikin. Minä kun ajattelin tuossa juuri, että mitä on äskettäin tapahtunut, jotakin uutta, vai näinkö unta. Ja muistelin, muistelin, enkä voinut muistaa. Vaan sehän se olikin.
MIINA: Ja tehdas seisoo. Artturi-herra ei kuulu ryhtyvän neuvotteluihin. Isän asia on, sanoo. Vaan kuuluikin tyytymättömyyttä Hallista kohtaan olevan. Kyllä ne siitä tulevat työhön pyrkimään.