MIINA: Niinpä on, niinpä on.
IISAKKI: Vaan ei minun. Koska, tuota, käypäläinen olen, vieras — ja kotia kohti kuljen.
EEVERTTI (nostaen lasiaan): Vaan terve sinä, joka lämmin vielä olet!
IISAKKI: Terve sinä, joka jäähtynyt jo olet.
EEVERTTI: Terve, luonnon ihanin kaunistus: lämmin, sykkivä ihmisruumis ja värähtävä ihmissielu!
IISAKKI: Terve sen kaunistuksen tumma ja kylmä kivipohja: eloton, kivettynyt luonto!
Ekbomska tulee sisään.
EKBOMSKA (käsiään yhteen lyöden): Täällä sitä vain juhlitaan ja ruumis on talossa.
IISAKKI: Tulkaa, istukaa! Ei suinkaan ruumis sitä pahakseen pane, että elävät elävät ja häntä muistelevat.
EEVERTTI: Ja ilolla ajattelevat.