Iisakki nyökäyttää päällään hyväksyvästi. Artturin tuska näyttää
yhä kasvavan.
TERESIA: Luulen, että Artturikin voi siihen suostua?
Äänettömyys.
TERESIA (lujemmin): Onhan hänellä sama oikeus, onhan hän samoja jälkeläisiä.
ARTTURI: Ei, ei (huutaa avuttomana, vihlovasti) — ei voi —
TERESIA: Mielenmalttia. Onko se niin kauheata?
ARTTURI (väännellen käsiä tuskissaan): On, on, se on kauheata, kauheata!
Hän syöksyy ulos.
TERESIA: Mikä lapsi hän vielä on. Ottaa niin raskaasti.
IISAKKI: Hänen iällään.