ELIINA: Kärsinyt hänen tähtensä.
TERESIA: Kiitä Jumalaa siitä, että olet saanut rakastaa edes kerran.
Rakkaus, se on kuin unelma, taivaan laina, joka otetaan sinulta pois.
Sillä se ei ole ihmisiä varten. Anna se, elä säästä sitä. Vaan rukoile,
että jaksat köyhyytesi kantaa. Tahdotko?
ELIINA: Tahdon.
TERESIA: Miten pienet ja hennot kädet sinulla on. Sydämeeni koskee.
ELIINA: Vaan minä olen paljon syntiä tehnyt.
TERESIA: Kaikki olemme syntiä tehneet.
Eliina pudistaa surullisena päätänsä.
TERESIA: Rakastat häntä. Se ei ole syntiä, jos rakkaudessasi olet antautunut hänelle. Ja kuka tietää, eikö näin pitänyt käydä oman parhaasi vuoksi? — Täälläkö sinä nukut, ystäväni?
ELIINA: Täällä.
TERESIA: Etkö tahdo lähteä täältä pois?