Eliina voivottaa heikosti. Miina tarkastelee pulvereitaan, huomaa tyhjennetyn paperin.
MIINA: Voi sinua. Voi mikä piti tulla. Myrkkyä otti.
Eliinan voihkina hiljenee.
MIINA: Eliina, Eliina — ei kuule enää. Mitä minä teen? Voi kuitenkin minua kirottua! Kun en katsonut. Eliina, rakas lapsi. (Menee Eevertin luo.) Eevertti, Eevertti, kuulkaa, nouskaa.
EEVERTTI: Mikä hätä?
MIINA: Tohtoria hakekaa, Eliina kuolee.
EEVERTTI: Mitä?
MIINA: Joutukaa, myrkkyä sai.
EEVERTTI: Myrkkyä?
MIINA: Menkää, joutukaa, voi — voi.