LIISA. Ehkä; mutta tuo on hänen äitinsä ja te olette vieras —
ALMA. Voipi se ehkä niinkin käydä, että tulen hänelle vieraammaksi vierastakin. — — — Mutta, Liisa, voi silloin minua — — (Linnun viserrys kuuluu). Mutta, kah Lippo visertää!
LIISA. Jopa se nyt visertää! (ottaa häkin). Valittaa sinun pitäisi kuin olet kuljetettu vieraalle maalle ja vankilaan suljettu!
ALMA. Liisa, vie nyt tämä minun huoneeseni ja laske se hiukan valloilleen. —
LIISA. Valloilleenko? Että kissat sen suuhunsa söisivät!
ALMA. Älä nyt aina ennustele pahaa ja pahinta! Ennättäähän sitä sittekin surra, kuhan kohtalomme ensin pettää!
LIISA. No, Almarouva, laskekaa hänet itse valloillensa; en minä vain rupea! Itkisin silmäni kuiviksi jos sille pahaa tapahtuisi.
ALMA (menee oikealle). Suoraan ensin, sitten ovi vasemmalle. Tule
Liisa! (Menevät, Liisa kantaa häkkiä).
ANNA (vasemmalta, kantaa paistivatia). Jaha, ei ole täällä ketään! Odota nyt herrasväkeä! Jopa mar nyt saa jäähtyä paisti, munat, jäätelöt sekä perunat! Tuohon se nyt on heittänyt vaatteensakin. Hienosta kankaasta on puku, mutta kyllä se Jaakko osaltaan on saanut aukoa lompakkonsa nauhoja. On se hyvät summat likoon pannut. Kah, ja tuossa on kengätkin — pienet jalat — ja kapeat; kengät vasikannahkaset ja korkokantaset! Mutta, kas vain, toisessa ei ole korkoa ollenkaan! — Mitä?! (pyyhkii silmiänsä). Parittomat! Totta tosiaan ovatkin, ota tahi anna! Parittomat kengät! Kas vain sitä ruojaa, vai sinä parittomilla kenkätallukoilla kuljeskentelet ja miestäsi pettelet. — Tämä on ihan varmaan miehen kenkä, kas vain mokomata tallukkata! (viskaa sen laattiaan). Miehen kenkä, eikä Jaakon suinkaan. — Voi sinuas, sinä kiittämätön otus, mikä oletkin maankiertäjä! Vai sinä osaat parittomilla kengillä heilata, senkin pyryharakka! — Voi sinua Jaakkopoikani! minkä ristin otit kaulallasi, minkä kahleen jalkahasi solmit! Minkä maankulkijan vaimoksesi toit! Olisi niitä täällä ollut tämmöisiä heilakoita, vaikka viisi joka sormelle! Olisi kyllä ollut! (Itkee). Voi, taivaalliset pyhät! Parittomat kengät! aijaijaijaijai! (Liisan hyräily kuuluu). Vaan kuka siellä tulee? (pistää kengät piiloon).
LIISA (oikealta, hyräilee). Ja se rakkaus lämmitti niin, parasollikin nakattiin kiin! — (puhuu). Suokaa anteeksi! Minulta jäi rouvan leninki korjaamatta. (Ottaa vaatteet).