JAAKKO. No?
ANNA. Almarouvasi kengät!
JAAKKO. Niin on, tämä, mutta tämä ei, — — (katselee kummastuneena
Annaa). Äiti, mitä te tarkotatte?
ANNA. Mikä ihminen hän on tuo sinun Almarouvasi?
JAAKKO. Mikäkö ihminen? Äiti, minä kiivastun, jos te vaan —
ANNA. No! no! hiljaan poikaseni, saadaan jänis. — Mikä ihminen hän on, kysyn vieläkin kerran?
JAAKKO. Hän on minun vaimoni!
ANNA. Niin nyt! mutta mikä hän oli ennen siksi rupeamistaan?
JAAKKO. Hän oli valittu morsiameni ja armahani —
ANNA (itkee). Voi sinua sokeata lapsiraukkaani! —