ALMA. Kova päähkinä! Mutta hyvyys ja hellyys ovat varmat avaimet kovimpaankin sydämeen. Linna on lukossa, mutta minulla on siihen avain ja se on rakkaus! (Jaakko tulee peräovesta nyrpeän näköisenä. Alma rientää hänelle vastaan, hän astuu syrjään). Mutta Jaakko! Onko ori pahasti jalkansa loukannut?
JAAKKO. Viisi minä oriista! (Katsoo Almaa pitkään tutkivasti).
ALMA (hätäisesti). Jaakko sano —
JAAKKO. Mitä minulta kyselet? Kysy muilta (nauraa katkerasti).
ALMA. Varjele! mitä tämä on?
JAAKKO (itsekseen). Voisiko olla mahdollista? Jos sanoisin hänelle, kysyisin häneltä, mutta, ei, kyllä se osaisi rantansa puhdistaa —
ALMA. Rakas Jaakkoseni — (tahtoo syleillä häntä).
JAAKKO. Heitä kaikki näyttelemiset! En niitä siedä —
ALMA (katkonaisesti). Jaakko, aavistan pahinta!
JAAKKO. Mitä hyvästi tiedät, sitä et tarvitse aavistaa. Älä teeskentele!