JAAKKO. Olisiko, olisiko moster Fiijan poika, Alman serkku — Ei, ei, minä en jaksa ajatella tuota kamalata ajatusta loppuun! (menee sukkelasti peräovesta).
ANNA. Mene, mene! Siemenet olen kylvänyt: oras kyllä itsestänsä nousee! (tahtoo mennä oikealle, ovella vastaan).
ALMA. Missä Jaakko viipyy?
ANNA. En minä ole hänen vartijansa.
ALMA. Kauvanpa hän viipyy orittansa katsomassa.
ANNA. Taitaapa olla keksimässä sille uutta nimeä, kun tässä äsken kanoista laitettiin tuulihousuja —
ALMA (Ei ole kuulevinaan, ottaa paistivadin ja tahtoo mennä). Paisti jäähtyy, ehkä on parasta — —
ANNA (ottaa sen häneltä). Niinkö, että minä en osaisi taloutta hoitaa, ei edes sen vertaa, että saisin kuumaa paistia pöytään —
ALMA. Sallikaatte minun —
ANNA. Jaksan tuon varpusenjalan yksinänikin kantaa. (Menee paistin kanssa jyrinällä vasemmalle).