ALMA (vaipuu tuolille). Mitä hän sanoi: toisen kerran erotaan pois!—
Tämä on kamalata unta!
LIISA (rientää oikealta). Almarouva — mutta taivas! Mitä —
ALMA (nousee). Liisa, havahduta minut! Anna vettä! Koettele lyökö tuo sydän vielä?
LIISA (antaa vettä). Lyöhän se ihan säntilleen ja vankassa tahdissa, mutta — (hieroo Alman otsaa nenäliinalla) valveillahan rouva on.
ALMA. Havahduta! — Pian, pian!
LIISA. Jesses! Kun on ihan valveilla!
ALMA. Ei, en ole valveilla; minä nukun ja näen kamalata unta. —
Erotaan pois! niin hän sanoi, selvästi sen kuulin!
LIISA. Kuka sanoi?
ALMA. Jaakkoherra!
LIISA. Hän koettelee rakkautenne lujuutta, ei muuta.