ANNA. Miksi sitä utelet?
LIISA. Kuhan eivät söisi suuhunsa tätä meidän lempi —
ANNA. Kuka kissan saalista kadehtii? — Kun söi silloin hautasi.
LIISA. Eihän nuo toki!
ANNA. Tämä talo on semmoinen hovi, joka kyllä ruokkii kissat kuin lehmätkin, koirat, porsaat, vasikat, kanat, muut havukat — ja kaikenlaiset naakat. —
LIISA (itsekseen). Taivahiset ja maahiset! Mimmoinen hirviö! Ihankun hornan henki! (Kovasti). Mihinkä saan panna lintuhäkin?
ANNA. Pistä hänet vaikka tuonne pöydän alle. Ei tämä talo kaipaa moisia rääkkyjöitä. —
LIISA. Tuonneko noin? Ei suinkaan! Vienmähän sen vaikka kyökkiin —
ANNA (koppaa häkin.) Mokomatakin rääkkyjätä, vai kyökkiin? Kummituksia joitakin! (pistää häkin sohvan alle). Jotta vanhat korvat huudollansa löisi lukkoon!
KREETTA. Älkää, älkää! hyvä rouva, sitä sinne sulloko! Lintu tarvitsee ilmaa ja päivänpaistetta ja ehkä nuo kissanviikerit —