ILLI. Kiitoksia. — (Pureksii, mutta ei saa uraa). Kyllä ne ovat mainioita, mutta — kah, mihinkäs minä ne hampaani jätin? (menee).
KIRSTI (kantaa suurta ankeriasta). Mitä tälle käärmeelle tehdään, paistanko tai keitänkö?
SUSANNA. Oss! älä nyt sitä tänne kanna! Siivoa se siellä — minä tulen kyökkiin paikalla!
KIRSTI. Se hyvä. Suomustetaanko tämä tämmöinen käärme, vai nyletäänkö?
SUSANNA. Voi — — tuota noin — — mitenkäs sitä ennen tehtiinkään?
Etkö sinä osaa ankeriasta siivota? Suomusta tietysti.
KIRSTI, Se hyvä. Eihän meillä siellä maalla käärmeitä syödä. Eikä jo.
"Käärme oli kavalin kaikkia eläimiä," sanoo raamattu.
SUSANNA. Vie jo pois! Mene, mene!
KIRSTI. Se hyvä. Annanko sisukset kissalle vai korjataanko ne keittoon?
SUSANNA (epäröiden). No, tuota — — tuota — tee nyt kummin hyvään!
KIRSTI, Se hyvä. Kai minä heitän ne pellolle, sillä kyllä kai kissakin kuolisi mokoman käärmeen sapesta. — "Käärme oli kavalin kaikkia — — —"