SUSANNA. Mene nyt siitä! (itsekseen). Tuostapa nyt vastuksen heitti.
KIRSTI. Se hyvä. Mutta entä ne sisukset?
SUSANNA (ärjäisten). Etkö sinä kuullut! Mene siitä sisuksinesi!
KIRSTI (ällistyen). Se hyvä. (Poistuu hitaasti). Mutta mihinkäs minä ne oikeastaan panen?
SUSANNA. Hyvänen aika sentään. Mihin nyt joudun tuollaisen kykenemättömän palvelijan kanssa. Ihan olen armoton!
ILLI (tulee raivoissaan). Kyllä sitä on viikeri, sitä Enokkia kuitenkin. — Nyt en löydä hampaitani mistään. Joka paikan olen etsinyt, mutta turhaan!
SUSANNA. Sepä kumma? Mihin sinä ne eilen panit?
ILLI. Vesilasiin tietysti yöksi, mihinkäs muualle? Suuhunikos ne olisi pitänyt heittää ja ehkäpä vielä nielläkin! Mikä typerä kysymys! (kumpikin etsivät niitä).
KIRSTI (ovessa). Montako munaa käskee rouva ostamaan siihen kaakkuun, joka huomeseksi, herran syntymäpäiväksi laitetaan?
SUSANNA. Hst! hst! hiljaa sinä siellä. Annahan olla. Minä tulen heti.