"Hänellä on vaan neljätoista tuntia joutoaikaa", sanoi Antti naureskellen, "mitäpä hän ehtisi keittää ja paistaa."
"Isä on niin paha, kun aina vatkuttaa tuota neljäntoista tuntia", sanoi
Miina itku kurkussa, "täytyyhän sitä nukkua ja levätäkin."
"Älä ole pahoillasi, Miina, leikkiähän se isä vain laskee", sanoi äiti sovitellen. "Kyllähän sinä tiedät, että meidän täällä Tervolassa täytyy tehdä työtä paljon enemmän kuin kymmenen tuntia. Siksihän sinä juuri läksitkin pois kotoa."
"Mutta täällä kotona ei tarvitse *seisoa* koko päivää."
"Ei, sinä sait istua kangaspuissa ja rukin ääressä", sanoi äiti naurahtaen.
Nyt oli kahvi valmis, ja koska oli juhlapäivä, sai pikku Tiinakin kupillisen sitä sekä suuren viipaleen vehnäleipää.
Kun Liisa oli vienyt pois kahvivehkeet, otti hän esiin heinälaatikkonsa ja rupesi lieden ääressä valmistelemaan mannaryynipuuroa päivälliseksi.
"Kuuleppas, Miina", sanoi Antti, "keittäisit puuroa laatikossa, niinkuin Liisa tekee." Isä nauroi harvoin, mutta nyt hän nauroi oikein sydämensä pohjasta.
"Niin, sehän käy erinomaisesti", virkahti äiti ihastuksissaan.
Miina katseli hämmästyneenä laatikkoa. Hän luuli, että he laskivat leikkiä. Mutta Liisa alkoi innokkaasti selittää, kuinka hän teki, ja vakuutti, että puuro tahi mikä muu ruoka tahansa kiehui itsekseen laatikossa. Papinrouva oli opettanut sen heille.