"Minun täytyi oikein tulla tervehtimään sinua, kun kuulin, että viivyt kotona vain pari päivää", sanoi hän. "Sinä olet tullut niin laihaksi ja kalpeaksi, rakas lapsi."
Miina punastui ja niiasi.
"Minä olen sanonut samaa", virkkoi Anna huolestuneena. "Miinahan oli niin pyöreä ja punaposkinen."
"Tehdastyö on epäterveellisempää kuin maatyö ja taloustoimet", sanoi rouva. "Ilma on huono ja sinun täytyy kai seistä?"
"Täytyy, koko päivä. Ensi alussa olivat jalkani turvonneet ja niitä särki niin, etten saanut unta iltaisin, mutta nyt olen tottunut seisomaan."
"Mutta hoidatkohan muuten itseäsi järkevästi", kysyi papinrouva ystävällisesti, "vai elätkö kahvilla ja vehnäleivällä, niinkuin niin monet muutkin nuoret työläisnaiset."
"Hän on kyllästynyt kahviin", kirkasi pikku Tiina, ja hänen liinatukkainen päänsä pilkisti esiin äidin tuolin takaa.
"Oi, oi", nauroi papinrouva, "eikös ole parempi saada kahvia vain silloin tällöin, pikku Tiina. Silloin se aina maistuu hyvältä."
"Niin, ja sitten tulee niin terveeksi ja vahvaksi, kun syö maitoa ja leipää", selitti pikku Tiina.
"Ei sitä ehdi keittää ruokaa itselleen, kun on vaan tunnin päivällisaika", sanoi Miina. "Ostetaan vähän vehnäleipää ja keitetään pannu kahvia. Se käy niin nopeasti."