"Kai ne kaupungin kadut sopivat kaupungin lapsille, jotka eivät ole nähneet mitään parempaa", sanoi Miina Matille, "mutta kun on kasvanut maalla, niin näyttävät koivut paremmilta kuin tehtaanpiiput ja käenkukunta kuuluu kauniimmalta kuin höyrypillin vihellys."
* * * * *
Tervolan naapuritorpan isäntänä oli jo pari vuotta ollut eräs nuori mies, Salmelan Lauri. Hän oli välistä ollut Tervolassa talkoossa, ja Tervolan väki oli ollut hänen luonaan talkoossa. Hän oli raivannut itselleen aivan samanlaisen puutarhan, kuin Tervolassakin oli, ja oli saanut Annalta ohjeita ja neuvoja. Taloutta hoiti hänen sisarensa, reipas ja iloinen tyttö, josta heti tuli Tervolan tyttöjen hyvä ystävä. Mutta syksyllä sisar aikoi mennä naimisiin, ja silloin Lauri rupesi ajattelemaan, että hänenkin täytyi hankkia itselleen vaimo. Nähdessään Miinan liikkuvan niin reippaana ja iloisena työssään, arveli hän, että siinähän oli tyttö häntä varten.
Ja elonkorjuun jälkeen tulivat kuuliaiset ja häät.
"Kas tuota", sanoi Antti istuessaan tupansa nurkassa rakas piippunysä käsissään, "talollisen poika ei kelvannut, vaan torppari se hänelle kelpasi."
"Torppari on kelpo mies", sanoi Anna.
"Niin on, ja Miina on viisas tyttö, Lintulan talo ränstyy minkä ennättää, mutta Salmelan torppa vaurastuu niin, että sitä ilokseen katselee."
"Ja me hankimme puutarhan ja kanoja ja kaikkea, mitä Tervolassakin on", sanoi Miina.
* * * * *
Kun Pekka oli täyttänyt 21 vuotta, otti hän haltuunsa yhden pappilan muista torpista. Ja hän, joka lapsena oli leikkirattaillaan vetänyt hiekkaa Tervolan puutarhaan, alkoi heti järjestykseen päästyään raivata itselleen puutarhaa. Liisa meni häntä auttamaan, kun hän vain hetkeksikään pääsi Tervolasta. Ja kun Pekka meni naimisiin, neuvoi ja opasti Liisa kälyään, sillä Anna alkoi käydä vanhaksi ja askaroitsi mieluimmin sisällä.