"Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisa sisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minä puuhaan puutarhassa, lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen."
"Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti.
"Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti.
Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan Leena oli kotona juhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon."
Nyt tuli torpanisäntä tupaan ja kävi uunin eteen lämmittelemään.
"Kuules, Antti", sanoi äiti, "meidän Miina tahtoo mennä tehtaaseen."
Antti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkin vain katseli tytärtään,
"Niin", sanoi Miina, "tehtaassa on kymmentuntinen työpäivä ja päiväpalkka voi nousta kahteen markkaan viiteenkymmeneen penniin saakka. Pyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyy pyhinäkin keittää ruokaa, lypsää lehmät ja ruokkia elukat. Ja Leenalla oli niin hienot nappikengät ja ne tehtaantytöt syövät vain kahvia ja vehnäleipää."
"Se on kovin järjetöntä", sanoi äiti.
"Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy *seistä* kaiket päivät", sanoi
Liisa.