"Entäs sitten, kyllä minä jaksan seistä", sanoi Miina.
"Ja mitä he tekevät muun osan päivää?" kysyi Antti hitaasti.
"Enhän minä tiedä", sanoi Miina jurosti. Hän huomasi, että kaikki olivat häntä vastaan.
"Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niin ovathan he jo viimeistään kello kolmelta lopettaneet työnsä."
"En minä luule, että he nousevat niin aikaisin aamusella," sanoi Miina, "he tekevät työtä vain vähän keskipäivällä ja iltaisin he menevät tansseihin tai kokouksiin."
"Sitten en minä usko, että heillä on niin suurta palkkaa", sanoi Antti päättävästi. "Vai kymmenen tuntia…"
"Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täällä kotona meidän täytyy nousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksään asti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin saakka."
Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: "sinä et ainakaan näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen ja pyöreä olet. Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta mene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen pojasta."
"Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaan kotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia."
"En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä, hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää."