"Virvatuli on poissa, — on sammunut!" huusi kultakuoriainen. Mutta pieni palkokukka kysäsi: "Eikö siitä jäänyt pienoista tuhkakasaa venheeseen?"
"Luuletko pienen tulenhengen kitupiikin lailla kuolevan?" ärähti huuhkaja, "Eipä se kuole vaikka sammuukin. Ehkäpä onkin taas vironnut elämään tuolla etempänä."
Tuonentarhan pohjukassa oli sillä välin syttynyt häikäisevän kirkas valo. Säkenöivä, timanttisäteitten lailla monivärisenä vilkahteleva valoseppele liiteli yli suon. Lähemmäksi tultua suli se yöilmaan Kirkkaita kipunoita ja liekkejä kimpoili seppeleestä yksityisten kukkain lailla, kieppueli suolla sinne tänne ja hajosi taas lukemattomiksi liekeiksi ja säkeneiksi. Nämä liittyivät taas seppeleiksi. Hohtokiviketjujen lailla salamoiden ja välkähdellen liehuivat ne sikin sokin ja muodostivat kummallisia kierteitä ja kaarteita.
Lumpeenkukka ja kovakuoriaiset, muratti ja sinivaapukat, kaislat ja kaikki muut katselijat ilmaisivat ihastuksensa. Nuori tarhapöllökin, joka oikeastaan oli liian sivistynyt mitään ihaillaksensa, huusi: "Mainiota!" Mutta kohta sen jälkeen se yskähti, vilkaisi salavihkaa ympärillensä, olisiko joku huomannut kuinka hauskaa sillä oli ja haukotteli sitten hyvin huomattavasti siipensä varjossa.
Kimppu kirjavia liekkejä oli solminut piirin ja tanssi nyt piiritanssia. Siinä liidellessään tulivat ne pienen lahdelman rantaan saakka. Täällä metsän öiset asukkaat rukoilivat heitä niin hartaasti kertomaan elämäkertansa, että he viimein suostuivat. Eroten ja taas yhtyen hyppelivät ne metsärinteen pensaikossa, liihoittelivat ilmassa ja ripustautuivat loistavina hedelminä pähkinäpensaan oksille, kunnes vihdoin kimaltelevissa köynnöksissä laskeutuivat suolle lepäämään.
Lumpeenkukka katseli heitä ihastellen, eikä malttanut tyynesti odottaa kertomuksien alkamista. Huuhkaja pyöritteli viheriäisiä rilli-silmiänsä ja kysyi, tulivatko liekit itämailta, — valon ja aamunkoin maalta, Sheherasadin taikalinnoista, — tai persialaisten runoilijain huumaavista hehkulauluista?
"Ei, ei! Kaukana auringonvalosta synnyimme varjon ja yön lapsina täällä aivan likellä", virkkoi loistavan vihertävä valo. "Metsän reunassa, missä varjot vielä laajemmalle leviävät, — lehmusten ja plataanipuitten alla hämärässä kastanjalehdossa, siellä saimme elää, siellä tuikkelehtia. Missä vanha, uhkea talo juhlallisesti valaistuine ikkunoineen terassilta kohosi, missä jalavat iltatuulessa kuiskailivat, missä kiviset merenhaltijat panivat rajun puron vangitun veden loiskumaan lakeisiin marmorilammikkoihin, siellä me, lukemattomat, kirjavat juhlalyhdyt välkkyilimme ja loistelimme puiston tummissa puissa."
Punaista tulta tuikkiva, huikaisevan kirkas liekki sanoi sukkelaan: "Tuhansittain ruusuja hehkui, ja valkoisia liljakupuja täytti tuoksu ja iltakaste. Leveillä käytävillä liikkui loistava, iloinen ihmisjoukko, — juhlapukuisia naisia, jaloja miehiä, — nuoruuden suloa, nuoruuden vallattomuutta ja kypsynyttä vakavuutta, arvokasta käytöstä käsikädessä. Tasoitetun nurmikon pehmeällä samettivaipalla pyörähteli kirjavia tanssivia joukkoja. Puiden alla, korkeilla alustimilla, ritisevät, lieskaavat tulisoihdut, roihuvat tervasliekit. — Siellä kajahtaa iloinen soitto, — kirkkaasti toitottavat torvet, rämähtävät rummut, vilkkaasti vinkuvat viulut, päristen pauhaavat bassot, sekä kilkattavat heleästi kymbaalit ja kellot."
Toinen sinipunerva, himmeähohtoinen tuli keskeytti valittaen: "Kuihtuneet ovat ruusut jo aikoja sitten! Puiston tummat kuuset ovat siitä yöstä kasvaneet valtavasti korkeuteen ja hajotelleet monta ruskeata havuneulaa maahan. Kivikuvat ovat maatuneet ja sammaltaneet. Puron vallaton vesi ei enää virtaa tukittujen putkien läpi, vaan kulkee omia teitänsä ja on muodostanut puistoon pari saartakin. Oi! Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika! Kyynelpajujen oksat riippuvat puron laineihin saakka. Mutta elämän puun vihannat oksat ovat kuolleet."
"Kuinka raukealta ja himmeältä sinä näytät, kuin kalpea kuutamo ikään!" nuhteli vihreä liekki. "Onko länsituuli taas tuonut sinulle surullisia uutisia laaksosta? Mielelläni sallin sinun hänen kanssaan heiluvilla heinänkorsilla tanssivan, mutta jos se aina saattaa sinut surulliseksi, niin kyllä keskustelunne keskeytän!"