Näin ajatellessansa huokasi Selma ja piti sulhasensa kovin ikävänä, eikä taitanut käsittää kuinka hän milloinkaan oli saattanut rakastua häneen.
Antti Varhe parka; hän oli niinkuin käärme muurahaispesässä.
Selma oli oikullinen ja vaihteleva. Antti ei saattanut olla hänelle mieliksi; kaikki mitä hän sanoi taikka teki suututti häntä. Antin sopi sanoa että hänen onnensa aurinko oli laskenut samassa hetkessä, kun ylioppilaat tulivat X:ään. Ennen sitä tärkeätä tapausta oli Selma tosin ollut epävakaisen luontoinen, mutta myös viehättävä ja ystävällinen aina välillä; nyt, nyt oli hän pieni kiusan henki, jonka suurin ilo oli Antti parkaa kiusata.
Nimikirkkoherra toivoi sydämmensä pohjasta, että ylioppilaat olisivat olleet siellä missä ei enään hakopuutakaan kasva, eikä saanut sopivissa tiloissa oltua osoittamatta suuttumustansa siitä, että viisaat ja järjelliset ihmiset taisivat olla niin päästänsä paleltuneita, että nostivat semmoista touhua muutamien seikkailuhalullisten poikanulkkien tähden, jotka kulkivat pitkin maata ja valtakuntaa laulamassa.
Meidän pastorimme mielestä ei se ensinkään sopinut siihen kunniakseen, jota ylioppilaitten piti tunteman itseänsä ja yliopistoa kohtaan y.m.
Kun pastori jutteli näin, tuli Selma aina ilmituleen, ja silloin seurasi aina kaikkea muuta kuin miellyttävä kohtaus heidän keskensä.
* * * * *
Neljä viikkoa oli kulunut siitä, kun laulajat olivat jättäneet X:n, kun tuo iloinen uutinen levisi, että he taasen olivat sinne saapuneet viipymään muutaman päivän ja antamaan yhdet laulajaiset.
Luodolla nousi taasen ilo ja riemu, Väinön piti nytkin kolmen kumppaninsa kanssa asuman siellä, ja Selma päätti, että niiden tanssiaisten, joita hänelle oli luvattu, piti oleman loppujuhlana ylioppilaitten ollessa X:ssä.
Me jätämme kertomisen laulajaisista ja niistä serenaadeista, jotka nytkin tulivat tyttöjemme osaksi, ja sanomme vaan, että laulajat lauloivat itsensä sekä nuorten että vanhojen sydämmiin. Jos siihen lisäämme, että nämät kahdeksan nuorukaista olivat erinomaisen siivoja ja somia, niin että he tekivät kunniaa koko ylioppilaskunnalle, niin oli luonnollista, että heitä hyväiltiin ja mieliteltiin.