He olivat nyt pukeissa ja lähtivät alas suurukselle, joka tuli melkein yhtä vilkkaaksi, kuin edellinen ilta oli ollut. Väinö rohkeni ehdoittaa, että ihan keskellä aamupäivää otettaisiin muutama kierros, ja niinpä saatiin pari valssia ruv'an päälle.
Koko viikon viipyivät laulajat X:ssä, jossa he antoivat kolme laulajaista ja kutsuttiin yhtä moniin tanssiaisiin. Vihdoin täytyi heidän matkustaa eteenpäin.
Sepä oli vaikea hetki näille nuorille impyeille, jotka olivat olleet ilmitulessa iloisten hilpeiden nuorukaisten tähden. Laiva poistui rannasta, ja siinä seisoivat sievät tytöt muun kansan keskellä, joka oli tullut hyväiltyjä laulajia saattamaan, ja heiluttivat nenäliinojansa.
Selman ja Emman silmissä kiilsi kyyneleitä, ja meidän täytyy todenmukaisesti tunnustaa, että nämät kahdeksan nuorukaista kaipauksen tunteella näkivät laivan yhä poistuvan X:stä, jossa heillä oli ollut niin monta iloista hetkeä. Heidänkin sydämmensä tykkivät tavallista taajammin.
Kukapa heistä edeltäpäin taisi päättää, jos ne tunteet, joita he olivat saaneet, katoisivat taikka pysyisivät?
Kun höyrylaiva oli kadonnut niiden silmistä, jotka seisoivat rannalla ja joiden katseet seurasivat sitä, palasi kukin taasen kotiinsa, ja meidän nuoret impyemme lohduttuivat pikaisen jälleen-näkemisen toivolla, ja että he vielä kerran saisivat nauttia muutamia yhtä iloisia hetkiä kuin kuluneetkin olivat olleet.
Emma ja Selma olivat kuitenkin surullisempia, kuin olisi sopinut. Jälkimmäisellä oli itkusta punaiset silmät ja torui sulhastansa kelpo lailla siitä, kun hän teki Selmasta pilkkaa, sanoen hänen surevan ylioppilaita. Emma oikein suuttui Eelille, kun uskalsi väittää, ett'ei Emma surrut laulajien vaan Leinon poismenoa.
Seuraavina viikkoina tutkivat tytöt muiden maalaiskaupunkien sanomalehtiä, saadaksensa nähdä laulajien menestystä sielläkin.
Emma ihmetteli, jos Leino olisi muille tytöille yhtä kohtelias kuin hän oli ollut hänelle; jos hyvästi jättäessänsä heitä sanoisi heille saman kuin hänellekin, ja kun Eeli ja Selma kysyivät mitä hän oli sanonut, eipä Emma sitä selittänytkään, vaan juoksi punehtuen pois.
Selma vaan puhui Vainion kauneudesta ja hempeästä käytöksestä. Hän ei tosin ollut mitään sanonut, joka olisi saanut Selman ajattelemaan, että hän piti häntä viehättävimpänä, mutta Selma luuli sen tulevan siitä, että hän oli kihloissa ja vielä päälliseksi papin kanssa; mutta kyllä Selma kuitenkin olisi taitanut elää ja kuolla siinä luulossa, että hän Vainion silmissä oli X:n kauniin tyttö. Kun Selma lisäksi muistutteli kuinka paljon Vainio oli hänen kanssansa tanssinut, oli hän ihan varma siitä, että Vainio olisi sanonut hänelle tuhansia yhtä muistettavia sanoja, kun Leino oli Emmalle sanonut, mutta nyt — nyt oli hän liiaksi oikeamielinen sitä tekemään. Vainio unohtaisi hänen jonkun kauniin lemmen tähden, joka ei — ollut kihloissa.