Hänen sydämensä löi niin kovin, että hän tuskin voi hengittää.
Juuri kun hän ja vanha herra menivät ohitse, sanoi Oskari:
— Hyvää iltaa, Viola Stenman!
Näyttelijä hypähti, tuli keltaisen kelmeeksi ja heitti pelästyneen katseen kulissiin päin.
Oskari oli paljastanut päänsä ja seisoi aivan lampun vieressä, joka antoi täyden valonsa hänen kasvoillensa. Kun sen nuoren naisen silmät kääntyivät häneen, kauhistui hän, kiintyi vanhan miehen käsivarteen ja änkytti liikutettuna.
— Rientäkäämme pois täältä.
* * * * *
Päivää jälkeen oli mamselli Violenta jättänyt G——n, mutta mihinkä hän oli mennyt, siitä ei kukaan tietänyt.
Oskari jätti kaupungin ja matkusti Tukholmaan.
Muutaman vuoden kuluttua oli hän suosittu lääkäri ja hänellä oli enempi työtä, kun hän olisi joutunutkaan toimittaa.