"Kolme päivää sitten, äiti."
Nainen lyyhistyi kokoon tuskan painamana, joka oli häntä voimakkaampi. — Vasta vähitellen ilmeni kasvoihin jälleen eloa ja tyrmistynyt jäykkyys suli surumielisen haaveilun ilmeeksi: "Uskon sinua, poikani, uskon. Hän oli pyhitetty ja on nyt taivaassa, jossa olen hänet tapaava, kun Herrani näkee hyväksi kutsua minut luokseen."
"Äiti", sanoi Pavel hidastellen, "toivotteko siis taivaaseen pääsevänne?"
"Toivonko? — Tiedän sen! — Jumala on oikeamielinen."
"Laupias tarkotatte kai… ettekö tarkota laupias?"
Äiti oikasihe: "Sanon oikeamielinen", virkkoi hän ylevällä vakuutuksella, jonka edessä poikansa kaikki epäilykset haihtuivat ja hänessä heräsi luottamus tuohon paljon kokeneeseen, paljon kärsineeseen naiseen, luottamus niin luja, niin voimakas ja autuuttava, kuin ainoastaan usko korkeimpaan ja ihanimpaan voi synnyttää. Hän astui lähemmäksi, hänen suunsa avautui, vaan äitinsä kohotti rukoillen kätensä: "Älä kysy enempää, en voi sinulle vastata … nainen on alttarin edessä vannonut olevansa miehelleen uskollinen ja kuuliainen… Siitä asiasta täytyy hänen kerran tehdä tiliä vaimonsakin suhteen. Olkoon ikuinen tuomari hänelle armollinen! — Niin minä rukoilen ja niin pitää sinunkin rukoilla ja vaijeta, sen enempää kysymättä."
"En", vakuutti hän, — "enhän enää kysykkään. Pyydän ainoastaan teidän vakuuttamaan ettei teillä ole mitään osallisuutta isän rikokseen… Armahtakaa minua ja sanokaa se…"
Surullinen hymy väreili naisen huulilla: "Pavel, Pavel; se koskee minuun… Olen usein tuntenut pistoksen rinnassani ajatellessani: mitähän lapset ajattelevat? — Mutta olen aina pitänyt sitä pahanhengen kuiskuttamana mielijohteena… Sen pahempi olen erehtynyt!" — Hän kohotti päänsä ja kasvoilla kuvastui vakava, jalo ylpeys. "Jos olisin sen tietänyt, en olisi astunut tämän kynnyksen yli, ennenkuin olisin sinulle sanonut: poikani, olen viattomasti tuomittu!"
"Laupias Jumala! Miten kelvottomasti olenkaan käyttäytynyt teitä kohtaan", huudahti Pavel.
"Älä syyttele itseäsi!" vastasi äiti verrattoman tyynesti. "Olithan niin nuori, kun minun täytyi sinut jättää. Et tuntenut minua tarkemmin."