"Aivan oikein, kuka … kuka muu kuin — teidän Armonne, joka juuri on asian valaissut. Sulkia riistää? Oi, oi oi! Sulkia poika halusi; sen kautta hän on ärsyttänyt kukkoa ja saanut aikaan taistelun, jossa tuo oiva eläin on kaatunut."
Niinkuin Odinin kotka kumartui Habrecht paroonittaren puoleen kuiskaten hänen korvaansa: "Ei kuitenkaan jättämättä viholliseensakin urhoollisuutensa merkkejä. Suvaitkaa vakuuttautua että pojan otsa on rikkilyöty ja verissä."
"Niinkö? Aivan oikein — siltä minustakin näyttää…"
"Puhu, Holubin Pavel!" huudahti opettaja jälleen kohoutuen. "Puolusta itseäsi. Sulkia sinun teki mielesi, tyhmä poika; et ole mitään sen pahempaa aikonut."
"Puhu!" kehotti paroonitarkin. "Onko joku sinua houkutellut sulkia ryöstämään? Sillä tarkemmin ajatellen", sanoi hän miettiväisesti, "mitäpä sinä niillä itse tekisitkään?"
"Tosiaankin, mitäpä tuollainen kerjäläinen riikinkukonsulilla…"
Joka kerta kun "sulkia" mainittiin, alkoi poikaa puistattaa, mutta kun opettaja rupesi häntä ahdistamaan tiukoilla kysymyksillään: "Kuka sinua on viekotellut? Eikö se ollut tuo kaunis Vinska?" — silloin hän joutui huutavaan hätään ajatellessaan mitä seurauksia jutusta voisi koitua paimenen tyttärelle, ja päättäen vakaasti poistaa tuon vaaran, sanoi hän synkällä äänellä: "Ei kukaan ole minua vietellyt; olen sen tehnyt ilkeydestä".
Paroonitar kopautti kiivaasti keppiään lattiaan ja kohosi seisoalleen. "Siinä sen kuulette", sanoi hän opettajalle, "siinä sen kuulette … luopukaa turhista toiveistanne, tuosta ei tule koskaan ihmistä."
"Armahtakaa, teidän Ylhäisyytenne!" rukoili vanhus. "Älkää uskoko häntä. Tuo ajattelematon raukka valehtelee olevansa roisto; se raukka ei tiedä mitä tekee, teidän Armonne."
Vanha rouva viittasi hänet vaikenemaan ja astui Pavelin luo. Hänen väsyneet silmänsä tarkastelivat surullisesti hurjastelijaa. "Ja tuo on rakkaan lapsukaiseni veli", sanoi hän syvään huoaten. "Joka kerta kun lapsi minulle kirjottaa ja joka kerta kun hänet näen, kysyy hän: 'kuinka voi Paveliseni, koska Pavelini tulee luokseni?'… Lapsi tietää, etten tahdo olla tekemisissä sinun kanssasi, olen sen hänelle sanonut järkähtämättömänä päätöksenäni ja pysyn siinä, mutta hän kysyy kuitenkin…"