"Aasi, pöllöpää! — Pois täältä, ulos!" huusi Habrecht ja poika totteli, tuhlaamatta aikaa hyvästelyihin.
Paroonitar rauhottui vähitellen ja sanoi:
"Hän on hirmuisen typerä, mutta hänellä oli ainakin hyvä aikomus."
"Siitä ei ole epäilystäkään", sanoi opettaja. — "Kunpa vaan teidän
Armonne ei olisi niin kovin pelästynyt!"
"Mitä vielä, se ei mitään tee." Paroonitar veti esille nenäliinansa ja paineli sillä otsaansa. "Paljoa pahempi, paljoa pahempi on, että olen kerran taasen ollut epäjohdonmukainen… Kuinka usein olenkaan päättänyt: pysyn järkähtämättömänä, minun Miladani ei saa enää nähdä veljeään — ja nyt lähetän hänet itse tytön luo!… Ei enää tahdonvoimaa, ei lujuutta, vain pieni ulkonainen tapaus ja — lujinkin päätökseni luhistuu murskaksi."
"Se johtuu vanhuudesta, teidän Armonne", keskeytti Habrecht rakastettavan anteeksiantavalla äänellä. — "Sille ei teidän Armonne voi mitään… Ihminen muuttuu. Ajatelkaahan vaan, teidän Armonne! Hampaatkin, joilla nuoruudessa särimme kovimmatkin pähkinät, katkeavat vanhuudessa leipäviipaletta purressamme."
"Vastenmielinen vertaus", vastasi paroonitar. "Säästäkää minua, opettaja, noin vastenmielisiltä vertauksilta!"
VII.
Lauvantain ja sunnuntain välisenä yönä ei Pavel saanut rahtuakaan unta. Hän makasi kuin kuumeen houreissa kuvitellen lakkaamatta että joku tulisi sisään ja riistäisi häneltä tuon kirjeen, jonka paroonitar oli illalla lähettänyt ja joka hankkisi hänelle pääsön luostariin. Jospa linnanrouva muuttaisikin mieltään ja katuisi hyvyyttään… Pavel vääntelihe kurjalla vuoteellaan ja teki hurjia päätöksiä sen mahdollisuuden varalta, että pelkonsa toteutuisi.
Vihdoin valkeni aamu, mutta Pavel ei voinut vieläkään täydelleen rauhottua. Ja kello 4 aikaan seisoi hän kaivon luona, peseytyi kiireestä kantapäähän, puki päälleen paidan ja housut sekä takin, jota oli tuntuvasti siistitty. Sen kuluneimmassa paikassa, aivan sydämen kohdalla, upeili kirjava tilkku, kämmenen kokoinen kankaanpala, joka oli jäänyt tähteeksi Vinskan uutta röijyä leikatessa. Pavel päätti ratkoa sen irti ja lahjottaa pikku Miladalle, jos se miellyttäisi tyttöä yhtä paljon kuin häntä itseään.