Murusia

by Marja Salmela

E-text prepared by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen

MURUSIA

Kirj.

Marja Salmela

WSOY, Porvoo, 1922.

SISÄLLYS:

Hämyhetkenä.
Vanha Maija.
Esikoinen.
He rakastivat kumpikin.
Kannel.
Valkolakki.
Taistelutantereelta.
Pollen puolesta.
Veljesi tähden.
Kun talvinen aurinko laskee.

HÄMYHETKENÄ.

Oli maaliskuu. Päivä oli ollut kirkas ja kevättunnelmaa täynnä. Sinisenä oli taivas siintänyt, hanki oli häikäisevänä hohtanut, ja päivä oli paahtanut melkein kuin kesällä. Nyt oli ilta. Aurinko oli mailleen mennyt, ja iltaruskonkin heloittava puna oli häipynyt. Valju kuutamo yksin valaisi lumivainioita. Luonnon voimakas, keväinen riemastus oli vaihtunut vienoon sopusointuisuuteen ja rauhaan. Oli hiljaista sydänmailla. Kaikki oli kuin uneen vaipumaisillaan. Ainoastaan tulet, jotka siellä täällä syttyivät mökkien ikkunoihin, kertoivat siitä, että täälläkin oli ihmisiä, oli elämää ja työntekijöitä, jotka eivät vielä levolle joutaneet.

Vähän matkan päässä maantieltä kapean niemen nenästä näkyi suurempi herraskartano. Sen kirkkaasti valaistuista keittiön ikkunoista loistivat tulet tielle asti. Sielläkin oltiin jo ahkerassa työssä sytytetyn lampun ääressä.