— Herran vikaa, kun on herran verta, vahvisti Kusti. Silmissä tuikahti kuin polttava kipinä.
— Tilat on tehtynä mieheni huoneessa, ilmoitti samassa Alli. — Lapset nukkuvat jo. Meidänkin on aika mennä levolle.
— Täytyy ensin vähän lämmitellä, vastusti toinen vanhemmista kallistellen pulloa.
— Meillä ei ole koskaan lämmitelty noin sielua ja ruumista kylmentävällä tavalla. Toivon, ettette tekään sitä tee. Tehän tahdotte opettaa ihmisyyttä muille.
— Mennään tuonne, ryypätään saarnaajan huoneessa, ehdotti toinen vanhemmista miehistä nousten.
— Ei, sanoi Alli päättävästi asettuen heidän tielleen. — Ei ryypätä siellä eikä täällä. Paras ja ystävällisin teko, jonka nyt voisin tehdä teille olisi, että viskaisin tuon maahan.
— Perhanan eukko, jos sinä uskaltaisit…
— Oletteko naimisissa, tiedusteli Alli odottamatta.
— Minulta kuoli vaimo, mutta tällä Kustilla on, selitti toinen.
— Äiti teillä jokaisella kerran on ollut. Ja isäkin ehkä olisi kieltänyt tällaisesta.