— Niin, juuri. Nykyään innostunkin vain yhdestä suuresta yleisestä sekä muutamasta pienestä yksityisasiasta.
— Sen suuren minä tiedän; lain ja oikeuden voitto. Mutta entä ne "muutamat pienet?" — Airi katsoi veitikkamaisesti kulmainsa alta.
— Ne koskevat minun tulevaa kotiani. Kun väsymykseen asti olen innostunut tuosta suuresta, on niin hauskaa ajatella noita "pikkuasioita". Minä olen jo kokolailla selvillä monesta seikasta. Minä en esimerkiksi voi sietää tinalusikoita. Niitä ei koskaan saa puhtaiksi. Niissä on minusta aina rasvaisen makua. Minä en sellaisia suvaitsisi keittiössänikään. Sitävastoin soisin, että pöydässä tarjoilevalla sisäköllä aina olisi valkea esiliina ja valkea pieni myssy päässä. Se on niin hauskan näköistä.
— Ei siinä talossa emäntä saisi sanoa paljonkaan, koska isäntä määräisi palvelijan puvut ja keittiössä käytettävien lusikoiden laadun. — Airin äänessä oli veitikkaa, mutta muuta myöskin.
— En minä määrää, puolustihe Aarne, — minä toivon vain hartaasti. Tietysti jos hän tahtoisi toisin, ratkaisisi se. Minun vahva aikomukseni on olla hyvä vaimolleni. — Katseeseen tuli enemmän lämpöä kuin tarkoitus oli.
Airi aivan hätääntyi. Kadutti kovin, että oli tullut noin sanotuksi. — En minä usko, että emäntä koskaan tahtoo toisin kuin se, joka on hyvä hänelle, tuli äänellä, joka koettamalla koetti tukahuttaa sisäistä lämpöä.
Samassa tuli Maija-rouva huoneeseen. Hän oli vasta tullut kaupungilta ja oli huolissaan kaikesta siellä kuulemastaan. Tauno ja Penttikin olivat taas jossain poissa, — kai jossain harjoituksessa. Harvoin he aikeistaan puhuivat. Mutta tiesihän Maija sen, että pojatkin tahtoivat olla valmiina, jos tarvittaisiin. Tuollainen harjoitteleminen sitä varten, että osaisi surmata lähimmäisiään, oli sittenkin kauheata. Se kävi aivan tunnolle.
— Mutta täti — eihän kukaan meikäläisistä aijo ryhtyä sotaan, elleivät toiset aloita. Ja jos tehdään väkivaltaa oikeudelle ja lailliselle järjestykselle maassa, onko silloin oikein nahjusmaisesti vetäytyä pois?
— Ei nahjusmaisesti, mutta voisihan taistella aatteellisin asein. Se on raamatun kanta, enkä usko, että muu kelpaa tekojamme ohjaamaan.
— Voiko täti aatteellisin asein taistella kuulaa ja pistintä vastaan?
Ja ovatko raamatun ihanteet järjenvastaisia, ja mahdottomia toteuttaa?
En sitä paitsi usko, että tästä koituu kovinkaan pitkällistä taistelua,
vaikka se aluksi, syttyisikin. Kyllä kaikki vielä selviää.