"Hyvinhän ne siellä. Minä olen Marttaa usein pitänyt luonani. Kun se heidän tupansa on niin kylmä ja vetoinen, ja sinä kun sitä tyttöä aina suosit, niin ajattelin, että otanpahan vähäksi aikaa meille, kun ei sinuakaan ollut. Antti se siitä oli niin ihastuksissaan. Leikki tytön kanssa aina illat pitkään, kun oli läksynsä lukenut. Muille saattoi olla äkäinen kuin ampiainen, mutta olipa Martalle aina lammasta lauhkeampi. Se minua lohdutti. On siinä kuitenkin hyvää, ajattelin, kun näin, miten se sitä tyttöä totteli ja hyvänä piti."
"Minä menen Rajalaan kohta", sanoi Anni, "ja sitten tahtoisin pian pappilaan, Alman luokse."
"Alma laskettiin ripille samana sunnuntaina kuin sinäkin. Hän itki niin, että sääliksi kävi. Olin kirkossa silloin, ja joka kerran kuin silmä häneen sattui, ajattelin minä sinua."
"Mitähän se Alma niin kovin itki?" ajatteli Anni itsekseen. Mutta äidille hän ei mitään sanonut. Ajatteli, että kysyy Almalta itseltänsä, kun tapaa.
"Minä olen ajatellut, että sinä saisit asua täällä", sanoi äiti, kun he tulivat saliin ja hän avasi oven vierashuoneeseen. "Tämä kun on meidän paras huoneemme ja vieraita varten varattu, ei täällä ole ketään asunut. Mutta minä ajattelin, että nyt sinä ehkä tahtoisit sen. Harvoinpa täällä yövieraita käy, ja jos sattuisi tulemaan, niin voithan silloin muuttaa pois. Nämä huonekalutkin kun ovat omasta lapsuuteni kodista, olen koettanut niitä säästää. Jos kerran tarvitset, saat ne omaan kotiisi."
Hieno puna nousi Annin poskille, ja hän kääntyi katsomaan ulos ikkunasta.
"Isä on paljon puhunut siitä Ollista, kehuu kovin ja tuntuu pitävän kaikin puolin." Äiti katsoi Anniin sitä sanoessaan.
"Saattaa isä pitää." Annin posket hehkuivat, ja hän katsoi äitiä suoraan silmiin. "Mikä mistäkin pitää. Isä toisesta, äiti toisesta, eikö niin?"
"Kysyinpähän nyt vain. Sinä olet niin paljon muuttunut, ja sitten isä puhui siitä yhtenään, alussa varsinkin ja nyt taas, kun olet kotiin tullut."
"Isän täytyy saada puhua paljon, se on hänen tapansa", sanoi Anni ja rupesi hellävaroin järjestämään tavaroita, siirtelemään äidin huonekaluja ja asettamaan niin, että somalta näyttäisi.