"Olin."
"Se oli vain siksi, ettet ollut onnellinen."
Hän otti äitiä kaulasta, ja äidin tuli vedet silmiin, niin että täytyi kääntyä poispäin. Kun hän taas kääntyi päin Anniin, oli tämä jo rientänyt vaarin luo. Äidin silmiin näytti Anni kevään notkealta koivulta tuossa, kun hän seisoi kumartuneena vaarin vuoteen yli.
"Hyvää päivää. Ettekö enää tunne, vaari?"
Vaari nosti verkalleen silmänsä ja mumisi jotain.
"Terveisiä Ilomäeltä", sanoi Anni.
"Ilomäeltä, vai olit sinä siellä." Hän katsoi tylsästi eteensä. "Surun lapsi sinä olet sittenkin."
"Ei, vaan onnen, suuren onnen lapsi." Anni hymyili.
"Usko minua, minä puhun totta", sanoi vaari ja kääntyi seinään päin.
"Kuinka Rajalassa jaksavat?" kysyi Anni, kun äidin kanssa läksivät vaarin luota.