"Niin, se on talon uusi emäntä, jota jo kauan on kaivattu."
"Se on se minun karannut kultani, se — — —"
"Mitä te nyt höpisette, isä! Tulkaa pois!" Isäntä tarttui päättävästi ukon käsivarteen ja rupesi taluttamaan.
Anna kuuli vanhuksen sopertavan jotain, mutta tahdottomana kuin lapsi hän seurasi kuitenkin taluttajaansa.
"Ruvetkaa pois ruualle", sanoi isäntä, kun palasi. "Ei tämä mitään merkitse. Harvoin se noin on, mutta mistä lie nyt tullut niin liikutetuksi."
"Kuulithan, mitä se sanoi?"
"Kuulin minä. Puhuu, että minä hänen kultansa olen nainut. Isä pahanen!"
"Mutta mitä se sillä tarkoittaa?"
"Mistä minä tiedän. Mitä lie nuoruuden ajoiltaan muistanut, kun oikein tuntui kateeksi käyvän."
"Mutta se kun sanoi sitä 'kasvaa, kasvaa', mitä se sillä?"