Kim emäntä aukaisi oven, raotti vaari silmiään, mutta tunnettuaan tulijan kääntyi hän tyytymättömänä poispäin vetäen nahkaset korvilleen.
Emäntä koetti kysyä ja puhutella, mutta vaari ei ollut kuullakseen. Vasta kun emäntä mainitsi pappia, vetäisi hän nahkaset korvaltaan, maiskautti kuivaa suutaan kuin saadakseen sanat paremmin syntymään ja tapaili sanaa "pappi, pappi."
"Haetaanko teille pappi?"
Vaari huokasi taas niin, että rinta, rytisi alas painuessaan. "Se sanoi kovat sanat", sopotti hän.
"Eihän täällä ole pappia käytetty. Vaari on nyt erehdyksessä."
Mutta vaari naurahti halveksivasti. "Ettepä muista muut, mutta minä tunsin, vaikka oli harmaata sarkaa kauhtana."
Silloin heräsi Annan mielessä muisto Martti Lehdon käynnistä vaarin luona. "Haetaan nyt parempi", sanoi hän jotain sanoakseen. Sitten hän läksi toimittamaan isännälle, että vaari tahtoi pappia. Mutta isäntä ei tahtonut siitä kuulla puhuttavankaan. Mielipuoli ei pappia tarvinnut. Ei se siitä voi selvetä eikä sen parempaan ymmärryksen alkuun päästä. Oli hänen hevosillaan muutakin tehtävää. Ei niitä tarvinnut turhan päiten pappilassa juoksuttaa.
Martta sattui kuulemaan puheen keittiöön. Että isäntä sentään uskalsi! Paljonko oli vaarin tähden hevosia juoksutettu, ja jos nyt kerran tahtoi — viimeisen ehkä — ennenkuin laudoilla lepäsi, niin oma poika ei tahdo antaa. — Hänelle tuli oikein hätä. Missä se Anttikin oli, kun ei näkynyt. Martta juoksi ulos, haki ja huusi, vaikka peloitti, että jos kuulevat, isäntä ja emäntä jo suuttuvat siitä.
"Kyllä pappi on pian täällä", sanoi Antti kohta kuultuaan asian, meni talliin, otti parhaan juoksijan ja lähti ajamaan.
Isäntä ällistyi, kun reki pyörähti pihaan ja pappi kirja kädessä astui portaille.