Silloin tunsi Antti, miten suuri rakkaus ja suuri onni täyttivät hänen sydämensä. "Kuka toi sen siunauksen tänne minun kotiini?" sanoi hän. "Kuka jaksoi toivoa ja rakastaa, kun minä jo väsyin? Kuka rohkaisi ja sovitti, kuka vaihtoi kirouksen siunaukseksi?"
"Jumala sen teki", sanoi Martta hiljaa.
Silloin heräsi lapsi ja äidistä näytti kuin olisi se hymyillyt. "Mennään mummon luo", sanoi hän, "ettei mummo ole yksin. Meidän ilomme on hänenkin ilonsa."