"Ja haltijoita myöskin?"
"En", sanoi poika ja näytti säikähtyneeltä.
"Etkö ollenkaan?"
"En."
Anni istui hetken hiljaa ja miettiväisenä. Toverinsa tietämättömyys haltijoiden suhteen oli lamauttanut hänen tutustumishaluaan. Hän huomasi, ettei tuo poika välittänyt siitä, joka hänestä oli kaikkein hauskinta, ja se ehkäisi hetkeksi tutustumisyritystä. Poika istui ihan hiljaa eikä sanonut mitään. Annia huvitti heilutella jalkojaan edestakaisin, edestakaisin kuin kelloja, joita nauhasta vuoronperään soitellaan. Mutta sitä tehdessään sattui hänen silmänsä kenkiin. "Nämä ovat uudet", sanoi hän kääntyen poikaan. "Isä antoi ne tänäpäivänä."
"Ja minä sain uudet vaatteet matkaksi. Näissä on povitaskukin." Poika avasi nuttunsa napit ja pisti käden poveen. "Onko sinulla kuvakirjoja?" kysyi hän sitten.
"On yksi."
"Osaatko sinä piirustaa?"
"En."
"Minä tahtoisin nähdä ne kuvat ja niitä piirustaa."