— Ja hän lähetti?
— Viisi dollaria.
Vaimo jatkoi matkaa. Minä seurasin puhumattomana.
Toukok. 28. p.
En ole jaksanut ajatella muuta kuin tuota viiden dollarin lahjaa. Työtä olen tietysti tehnyt oikeastaan aamusta iltaan. Mutta sieluni on kärsinyt kärsivän kanssa.
Kuka onnellinen ihminen käsittää miltä tuntuu, kun viimeinen toivo pettää?
Jos kärsimykset auttavat meitä toisia kärsiviä käsittämään, kannattaahan silloin kärsiä. Tätä olen itseeni nähden ajatellut.
Toukok. 30. p.
Olen tehnyt niin ahkeraan työtä, etten ole edes ollut huolissani Leon yskästä, vaikka se joskus onkin korvaani sattunut. Ja silloin se on riipaissut sisintänikin. Tänä iltana tulin kuitenkin oikein levottomaksi.
Olen pannut hänelle kääreen ja toivon, että saamme nukkua.