"Mutta tehän asutte Sheffieldissä?"
Minä huomasin ampuneeni päin mäntyyn. Ei ollut muu neuvona kuin kouria kaulaani ikääskuin luupala kananpojasta olis tarttunut kurkkuuni; sillä viisin sain vähän aikaa tuumatakseni. Sitten sanoin:
"Minä meinaan tietysti, että hän käy meidän kirkossa oleskellessaan Sheffieldissä. S'on vain kesän aikana, kun hän tulee sinne ottaakseen merikylpyjä."
"Mitä? Mitä hupsutusta! Eihän Sheffield ole meren rannalla."
"Kuka sit' on sanonut sitten?"
"Sinähän vast'ikään sen sanoit."
"Minäkö? Enhän sanonut."
"No, mutta herranen aika, sanoithan!"
"Enhän toki. Mitä tämä tietää!"
"Totta maarian sanoitkin!"