"No, mutta hyvänen aika! Tunteeko hän nuoret herrat?"
Me nähtiin varsin hyvin nyt. Tom ei ollut milläänkään, katseli häntä vain tyynesti silmiin ja näytti hämmästyneeltä ja sanoi:
"Tunteeko? — kuka sitten?"
"Kuka? Tää karkuneekeri tietysti."
"Miten hän meitä tuntis? Mikä pistääkään päähäs?"
"Mikäkö pistää päähäni? Hänhän huuahti heti niinku hän tuntis nuoret herrat."
Tom sanoi vallan tyynenä:
"Mitä? Tämäpä on hullua. Kuka huudahti? Milloin huudahti joku? Mitä huudahti joku? — Kuules, Tom, kuulitko sinä kenenkään huudahtavan?"
Siin' ei ollut muu neuvona kuin olla olevinaan niinkuin hänkin. Siispä sanoin:
"En; en minä kuullut kenenkään huudahtavan mitään."