Ja Tom hän jutteli ja jutteli myös ja esitteli viimein, että me kaikki kolme karattais täältä, jonakin yönä nyt pian, ja ostettais matkatarpeet ja lähdettäis hakemaan seikkailuja Indiaanien Alueelle, noin pariks viikoks; ja minä sanoin: "olkoon menneeks, mutta mull' ei ole mitään rahoja matkatarpeisiin enkä luule saavani kotoakaan, sillä isä ukko kai aikoja sitten on tullut takasin ja ottanut ne kaikki tyyni laamanni Thatcherilta ja juonut ne viimeiseen penniin asti."
"Älä luulekkaan", sanoi Tom; "kaikki rahas on tallella — kuus tuhatta dollaria ja siitä yli; ja isääs ei ole kuulunut pitkiin aikoihin."
Silloin sanoi Jim, hyvin vakavasti:
"Sinun isäs ei tuu koskaan takasin ennään, Huck!"
"Mistä sen tiet, Jim?"
"Yhyrentekevää, Huck — mutta hän ei tuu takasin ennää."
Minä en kuitenkaan päästänyt häntä; ja viimein hän sanoi:
"No, muistakko tuota tuppaa, ku kerran tuli ajelehtien jokkee alaspäin, ja muistakko, miten siinä makas kuolleena muuan mies, jonka minä peitin vaaterievulla; ja min' en antanu sinun kattoa häntä. Muistakko sen? No, sinä saat olla huoleti rahoistas, sillä tuo kuollu mies oli isä ukkos eikä kukkaan muu."
Tomin jalka on nyt kohta reilassa taas, ja tuota pyssynkuulaa, joka kiskottiin siitä pois, kantaa hän kellonperissä oikean kellon sijasta ja vetää sen alinomaa framille liivintaskustaan, katsoakseen mitä mukamas kello on; ja nyt ei ole mulla enään mitään kirjottamista, ja s'on turkkasen hyvä asia, se, sillä jos min' olisin tietänyt, mitä vaivaa kirjan kokoon-rapsiminen ihmiselle tuottaa, niin minä totta maarian en olis siihen hommaan ryhtynyt, ja kyllä tämä on niinhyvin ensimmäinen kuin viimeinenkin kerta, olkaa siitä huoleti. Mutta minä luulen, että minun täytyy luiskahtaa täältä Indiaanien Alueelle ennen muita, sillä Sally täti uhkaa ottaa minut "omaksi pojakseen", niinkuin se mukamas olis mahdollista, ja ruveta minua sievistämään, ja mitään semmosta minä en kestä. Olen saanut siitä kyllikseni ennen.
Loppu.