"No, mutta miks sinä tahdoit hänet tappaa sitten?"
"Hä? Eihän mikskään — sen sukuvihan tähden vain."
"Mitä laija se semmonen viha on?"
"Hä? Missä sinä olet kasvanut? Etkö tiedä mitä on sukuviha?"
"En oikein ymmärrä. Kerroppa siitä jotain."
"No", sanoi Buck, "s'on tällä lailla. Joku mies joutuu jupakkaan toisen kanssa ja tappaa hänet; sitten sen toisen miehen veli tappaa hänet; sitten tulee toisten veljesten vuoro molemmin puolin, niin kauvan kuin niitä piisaa; sitten alkavat serkut — ja niin sitä kestää kunnes kaikki on tapettu, ja silloin on sukuviha loppunut tietysti. Mutta siihen menee aikaa, ymmärräkkös."
"No, onko tätä sukuvihaa jo kestänyt kauvankin, Buck?"
"No, älähän nyt! Se alkoi noin kolmekymmentä vuotta sitten, luulen mä. Oli ensinnä jotain jupakkaa, ja sitten kuuluu tulleen tuommoinen 'prosessi' käräjissä, jonka joku heistä menetti, ja hän suuttui ja ampui tietysti sen, jok' oli voittanut, niinkuin tietysti jokainen toinenkin olis tehnyt."
"Mikähän jupakka s'oli, Buck? Riitelivät kenties maatilasta?"
"Kenties. Minä mar en tie."